Oletko koskaan kokenut hetken, jolloin näennäisen vähäpätöinen sattuma osoittautui niin merkittäväksi, että se jätti sinut sanattomaksi? Ehkä ajattelit henkilöä, josta et ollut kuullut vuosiin, ja muutamaa minuuttia myöhemmin sama henkilö soitti sinulle puhelimitse. Tai ehkä näit unta jostakin tapahtumasta, ja seuraavana päivänä se toteutui pienin yksityiskohdin. Tapahtuuko sinunkin kohdallasi näin? Nämä kokemukset, jotka uhmaavat logiikkaa ja näyttävät viittaavan maailmankaikkeuden piilevään järjestykseen, ovat sitä, mitä Carl Jung kutsui synkronisuudeksi: näennäinen yhteys tapahtumien välillä, joilla ei ole kausaalista yhteyttä, mutta joilla on runsaasti syviä merkityksiä. Tämä kirja vie sinut matkalle niiden näkymättömien jälkien äärelle, jotka näyttävät yhdistävän ihmismielen todellisuuteen ja kosmoksen lakeihin. Matkan varrella tutkitaan outoja yhteensattumia, aavistuksia ja telepatiaa. Kerromme, miten Jung kollektiivisen tiedostamattoman käsitteellään antoi teoreettiset kasvot näille ilmiöille. Löydämme yllättäviä yhtäläisyyksiä yhteen modernin fysiikan arvoituksellisimmista löydöistä: kvanttikietoutumiseen, ilmiöön, jossa avaruudessa toisistaan erillään olevat hiukkaset pysyvät salaperäisesti yhteydessä toisiinsa.

Historia on täynnä arvoituksellisia yhteensattumia, jotka näyttävät ylittävän sattuman. Nämä tapahtumat johdattavat meidät takaisin ratkaisevaan kysymykseen: luommeko todella itse kohtalomme vai onko olemassa "suunnitelma", joka ilmenee synkronisten tapahtumien kautta ja viittaa näkymättömien yhteyksien verkostoon?

Carl Jung omisti suuren osan elämästään ihmisen alitajunnan tutkimiselle ja havaitsi, että se ei ole vain yksilöllinen vaan myös kollektiivinen. Jokaisen ihmisen sisällä elää universaaleja symboleja, kuvia ja ajatuksia, jotka ulottuvat yli aikakausien ja kulttuurien. Hän kutsui niitä arkkityypeiksi. Kuvitelkaa vaeltajan tai sankarin arkkityyppi. Niitä löytyy kreikkalaisesta mytologiasta (Odysseus), modernista fiktiosta (Harry Potter) ja jopa tavallisten ihmisten unista. Jung väitti, että nämä arkkityypit asuvat syvällä alitajunnassamme ja ilmenevät usein juuri unien tai synkronisten sattumien kautta. Näin synkronisuudesta tulee universaali kieli, tapa yhdistää meidät johonkin suurempaan. Kuuluisa esimerkki arkkityyppeihin liittyvästä synkronisuudesta on Jungin itsensä kuvaama esimerkki. Hän kertoo potilaasta, joka kertoi unestaan kultaisesta kovakuoriaisesta. Juuri kun hän puhui, samanlainen kuoriainen laskeutui hänen työhuoneensa ikkunaan. Jungille tapahtuma ei ollut sattuma: "kuoriainen" oli arkkityyppinen muutoksen symboli, jolla oli potilaalle syvällinen merkitys. Kvanttifysiikka, joka näennäisesti oli kaukana psykologian maailmasta, paljasti hiukkasten välisen syvällisen ja salaperäisen yhteyden. Kvanttikietoutumisen ilmiö osoittaa, että kaksi äärettömän välimatkan päässä toisistaan olevaa hiukkasta voi vaikuttaa toisiinsa välittömästi. Mutta mitä tapahtuu, jos laajennamme nämä periaatteet ihmismielelle? Viime vuosina monissa teorioissa on esitetty, että tietoisuus itsessään saattaisi toimia samalla tavalla kuin kvanttikentät. Anekdootit telepatiasta ja aavistuksista näyttävät viittaavan siihen, että mielemme on kytketty toisiinsa näkymättömillä yhteyksillä, aivan kuten hiukkaset kietoutumisessa. Kuten filosofi Erwin Schrödinger, yksi kvanttimekaniikan isistä, kirjoitti: "Tietoisuus on yksi. Tietoisuuden moninaisuutta ei ole olemassa". Jung psykologisella näkemyksellään ja Schrödinger tieteellisellä lähestymistavallaan näyttävät viittaavan siihen, että on olemassa universaali yhteyksien verkosto, joka sitoo meidät toisiimme ja maailmankaikkeuteen. Ehkäpä näitä sivuja lukiessasi huomaat, että kokemasi yhteensattumat eivät ole...