Kansalaistottelemattomuusliike ja ostovoiman menettäminen.... ovat merkkejä länsimaisen yhteiskunnan rappiosta ja raivostumisesta, joka on ollut uusliberalismin täydessä voimassa 1980-luvulta lähtien. Tämän synkän tilanteen edessä suuri yleisö ilmaisee tyytymättömyytensä vaaliuurnilla, ja tulos on selvä: perinteiset puolueet ovat kuolemassa, kun taas ääripäiden valta kasvaa. Rikkaita syyttävien ja tietynlaista budjetti- ja valtiontalouden löysyyttä syyttävien välillä on hieno raja, ja molemmat leimaavat osan väestöstä siinä määrin, että Stefan Zweigin "eilinen maailma" on lopulta vain jokapäiväistä elämäämme! Tulevat vuodet ovat todellakin ratkaisevia demokratian kukoistuksen kannalta, machiavellimainen ruhtinas voi nousta esiin ja perustaa totaalisen valtion kasvavan eriarvoisuuden torjunnan varjolla. Koko tämän päivän keskustelu on siitä, hyväksymmekö vapauden perääntymisen uusosialismin tieltä vai emme!