Elämämme on ilkeän demiurgin työtä, joka järjestää yksilöiden elämän yhden ainoan tunteen ympärille: epäoikeudenmukaisuuden tunteen. Olemme kaikki tietoisia siitä, kuinka paljon elämämme on vapauden riistoa ja jatkuvaa epäoikeudenmukaisuutta: pomo, joka valitsee työaikansa ja joka kaiken lisäksi ansaitsee paremmin kuin me, huippukouluissa opiskeleva, jonka koko elämän vapauden merkkinä on vain tämän nimi ansioluettelossa, se, joka voi matkustaa milloin haluaa ja minne haluaa. Kun kuitenkin ajattelemme paikkaamme tässä maailmassa, joka on yhtä epätasa-arvoinen ja epäoikeudenmukainen kuin henkilökohtaisten tuntemustemme kokonaisuus, meille tarjoutuu aivan toisenlainen näky: sokeus. Tässä puheessaan Frédéric Cohen kehottaa meitä miettimään uudelleen sosiaalisia suhteitamme, jotta voisimme elää onnellisemmin ymmärtämällä, että olemme sekä lähimmäisemme herroja että orjia.