Murmanskin seudulla 1924 syntynyt Elina Luukkainen on elänyt poikkeuksellisen ja vaiherikkaan elämän. Lapsuus Jäämeren rannikolla, suomalaislähtöisen kalastajaperheen hellittynä kuopuksena oli onnellinen ja huoleton. Vähän yli kaksikymmenvuotiaana Elina oli ehtinyt kokea Stalinin ajan terrorin ja väestönsiirrot, joutua työvelvollisena neuvostoarmeijaan, suomalaisten sotavangiksi ja keskitysleiriin, työskennellä Itä-Karjalan sotilashallinnon alaisuudessa ja saada opettajan koulutuksen Itä-Karjalan opettajaleirillä. Jäätyään sodan päätyttyä Suomeen, hän joutui "vaaran vuosina" vielä Valvontakomission painostuksen ja Punaisen Valpon tarkkailun alaiseksi ennen Suomen kansalaisuuden saantia. Myöhemmät vuodet kulkivatkin sitten rauhallisempia latuja, ja Elina teki pitkän päivätyön opettajana Pohjois-Karjalassa.