Omaäänisen trilogian päätösosassa Faye osallistuu kirjallisuusfestivaaliin jossain päin Eurooppaa. Siellä hän tapaa tuttuja ja tuntemattomia kirjailijoita sekä muuta kirjallisuusväkeä, kuten tärkeilevän kriitikon, joka sanojensa mukaan rakastaa äärimmäiseen rehellisyyteen pyrkivää, vaikeaa, negatiivista kirjallisuutta mutta joka samalla kokee, että tällainen kirjallisuus useimmiten johtaa vain umpikujaan.
Kunnia vie päätökseen kunnianhimoisen hankkeen rakentaa uudenlaista romaanimuotoa. Rachel Cuskin tavoitteena oli riisua romaani perinteisestä juonesta ja tavanomaisista henkilöhahmoista. Itsereflektiivinen teos tutkii tällaisen kirjoittamisen mahdollisuuksia, kirjailijuutta ja koko projektin onnistumista. Kirjallisten piirien poseeraavaa ja kliseistä maailmaa kuvataan säälimättömästi, mutta sama katse kohdistuu myös kirjailijaan itseensä. Teoksen nimen voi tässä mielessä lukea vain ironisesti.
Englannissa asuva Rachel Cusk on lumonnut Ääriviivat-trilogiallaan niin kriitikot kuin lukijatkin ja herättänyt paljon keskustelua kirjallisuuden rajoista ja fiktion keinoista. Myös useita omaelämäkerrallisia teoksia julkaissutta Cuskia pidetään yhtenä aikamme tärkeimmistä kirjailijoista