Samuli Lampisen (s. 1975) 12. runokokoelma, Kovettu nainen, käsittelee väistämättömän kohtaamista äidin yllättäen tulleesta syöpädiagnoosista hänen muutaman kuukauden päästä tapahtuvaan kuolemaansa asti. —- Vati on maailman reunat, kun äiti oksentaa. Värisee. Kuume nousee. Ehdotan Buranaa ja peittelen lämpöpeittoon. Silmälasien sisäpinta helmeilee kyyneleissä kuin sukelluskello.