Olimme tavanneet joitain kuukausia aiemmin. Hän oli uusi työkaverini, joka oli tehnyt suuren vaikutuksen heti ensimmäisenä päivänä: äänekäs, avoimen seksikäs ja nauravainen. Kaikki miehet olivat välittömästi polvillaan hänen edessään. Monet naiset pitivät häntä halvan oloisena – heidän mielestään oli ilmiselvää, miten hän oli työpaikkansa saanut. Toiset naiset taas näkivät hänet tervetulleena tuulahduksena, joka puhalsi raitista ilmaa tylsien, pölyisten pukumiesten ja -naisten sekaan. Minä ihastuin häneen ensisilmäyksellä. Enimmäkseen siksi, että hän oli juuri sellainen kuin oli eikä teeskennellyt mitään muuta.Eräänä syksyisenä iltana hän kutsui minut kotiinsa. Itse asiassa hän kutsui meidät molemmat, mutta olin maininnut poikaystäväni olevan matkoilla, ja hän ei viivytellyt sanoessaan, että voisin hyvin tulla yksinkin. Se vaikutti hieman laskelmoidulta, ja ensimmäistä kertaa hän vaikutti hieman epävarmalta. Hänen miehensä nousi nojatuolista ja tuli minua vastaan käsi ojennettuna. Hän oli noin kymmenen vuotta ystävätärtäni vanhempi, kookas ja tukevarakenteinen. Leveitä kasvoja hallitsi jykevä leuka. Hän hymyili ystävällisesti kätellessään ja pyysi minua istumaan viereensä tuolille. Hänen kädenpuristuksessaan oli aitoa voimaa, ja hänen katseensa teki minuun vaikutuksen.Illasta tulisi jännittävä.Lue myös Kahvilassa.-