Hän käveli kaapin luo ja kiinnitti sen oikeaan seinään. Hänen silmiensä eteen ilmestyi riippuva puku ja matkalaukku. Hän sormi pukua kuulematta odottamansa paperin kahinaa. Hän muisti hyvin, että hän oli kertonut hänelle, että hänellä oli mukanaan kirjekuori ohjeineen.

Hän avasi matkalaukun, joka vaikutti täysin tyhjältä.

Hän puristi hampaitaan ja murisi kirouksen. Hän alkoi tuntea matkalaukkua, turhaan. Se oli hyvin yksinkertaista, eikä ollut mahdollista ajatella kaksoispohjaa. Toki se piti tarkistaa...

Mutta niinä hetkinä hän oli halvaantunut, melkein sokaistunut valosta, paljon voimakkaammasta kuin taskulampusta, joka oli yhtäkkiä osunut huoneeseen. Sitten hän kuuli huoneen oven sulkeutuvan hiljaa ja ääni sanoi:

"Eivät liiku. kohdistan sinuun...