En ole enää 16. Olen 36. Ja olen edelleen kapinallinen – naamion takana. Hän on seurannut minua kaikki nämä vuodet, kuin varjo. Kohtaamme toisemme huutaen "Let's dance!" tai vielä useammin "I want to break free!". Silloin vapautan salaisen kapinalliseni. Tupakkatauoilla muiden kollegoiden puhuessa lapsista, illallisista ja joululomista me kaksi tanssimme tupakkaringissämme, johon myös häiväys syksyistä tuulenvirettä sekoittuu. Louisesta tulee Louis.Myöhemmin ruuhkabussissa puhallan kostean henkäykseni bussin ikkunaruutuun. Piirrän sydämen lasiin muodostuneeseen huuruun ja katson sen läpi – Louisina. Louis himoitsee ja antaa asioiden tapahtua – epäröimättä ja missä vain – käsi hakeutuu muitta mutkitta edessä oleville kimmoisille pakaroille. Ja Louis himoitsee miehiä. Miehiä, joita hän hengittää kuin ilmaa. Eikä mitään hempeilyä, ei! Tai kainostelua. Jotkut miehet tilaavat ravintolassa aina listan suurimman pihvin. Päällä raaka kananmunankeltuainen. Umpiraakana. Miehiä, jotka ulos mennessään herättävät saalistajanvaistonsa.Lue myös novelli Kukkotappelu.-