Levottomuus kasvaa sisälläni. Kuinka hyvin minä oikeastaan edes tunnen sinut? Se, mitä teit silloin rannalla, sitä en olisi ikinä uskonut sinusta. Missä sinun rajasi edes kulkevat? Onko sinulla rajoja? Silloin rannalla et keskeyttänyt, vaikka se ranskalainen pariskunta käveli suoraan ohitsemme. Yhdessä silmänräpäyksessä oli sormiesi raudanluja ote tarttunut nännieni ympärille. Annoit minun vääntelehtiä ja vaikeroida heidän ohittaessaan meidät, ja kun hetkeksi nostin päätäni ja kohtasin naisen katseen, kaivautuivat kyntesi rintoihini niin, että vetäisin pääni kivusta taakse. Sinä voitat. Totta kai sinä voitat, ihan niin kuin silloin rannallakin...Lue myös Kankea kuin rautakanki.-