Tytöt nauroivat. Niin nauroin minäkin ja manasin kuumuutta."Tännehän paistuu hengiltä", sanoin. "En pysty keskittymään."Se oli kyllä ihan tottakin. Mutta ei se ollut yksin kuumuuden vika. Edessäni hyllyvät naisten pakarat lyhyissä shortseissa, hikiset, täyteläiset reidet ja kimmoisasti värähtelevät rinnat saivat pääni sekaisin. Seisoin metsäisen laakson pohjalla pyöritellen päätäni. Minulla ei ollut aavistustakaan, missä olimme.Olin yksin metsässä kahden upean, puolialastoman naisen kanssa, mikä oli suorastaan unelmatilanne. Toinen naisista – avopuolisoni Siv – oli jo tarkoin kartoitettua maastoa minulle. Sen sijaan Gyda – uusi laboratorion esimiehemme – oli minulle tyystin uutta, kartoittamatonta aluetta.Kuinka matka tulee jatkumaan?Lue myös novelli Juhlahumussa.-