Mies ei siis tullut tänäkään iltana. Vibeke ei tahtonut päästää sitä ihonsa alle, mutta pettymys painoi raskaana möykkynä hänen mahassaan. Eikö hän koskaan oppisi? Ärtyneenä hän puhalsi kynttilät sammuksiin. Hän puhalsi niin kovaa, että steariini läikkyi pöydälle ja jätti jälkeensä kyyneleen muotoisen pisaran pöytäliinalle. Avaamaton viinipullo nökötti ruokapöydällä kahden puhtaan lautasen ja viinilasin välissä. Vibeke jätti pöydän korjaamatta. Hän sammutti kaikki valot ja raahautui yläkertaan käydäkseen nukkumaan. "Vibeke?" Vibeke jähmettyi miettimään, kuuliko hän oikein. Sitten mies lausui hänen nimensä uudestaan, tällä kertaa hieman kovempaa. Hän avasi silmänsä. Huoneessa oli pimeää mutta ei niin pimeää, etteikö hän olisi nähnyt, että mies oli vihdoin tullut. Oliko tämä totta vai fantasiaa? Lue myös novellit Seuraavana päivänä ja Luoja, kuinka upea olet!