Uskoni rakkauteen ensi silmäyksellä sai alkunsa vieraassa maassa, vuoristotiellä matelevassa linja-autossa. Kulttuurierot aiheuttivat välillemme usein pientä kinaa, ja yleensä puutteellinen kielitaitoni ja hänen tulinen temperamenttinsa vain heittivät bensaa liekkeihin, mutta seksielämäämme riidoilla ei ollut vaikutusta – rakastelumme oli itse asiassa vain intensiivisempää aina pienen sanaharkan jälkeen. Myöhemmin hän myönsi nauttivansa, kun otin hänet rajusti: mahdollisimman rajusti ja mieluiten jossain määrin vastoin hänen tahtoaan. Hän ei kertonut sitä minulle yhden keskustelun aikana, vaan pikku hiljaa ajan myötä – aivan kuin olisi kertonut vastauksen arvoitukseen pala palalta epävarmana siitä, kannattaisiko koko salaisuutta sittenkään paljastaa.Oliko tämä minun naiseni? Oliko tämä se sama nainen, jota ilman en voinut elää, jonka olin kohdannut ensimmäistä kertaa bussissa ja joka oli kietonut minut pauloihinsa vain muutaman tunnin tuttavuuden jälkeen?Lue myös Tentistä läpi.-