Nuohoojamestari muisti oikein hyvin, kuinka kaikki oli alkanut. Se oli eräänä keskiviikkona, kun taloudenhoitaja oli päästänyt hänet sisään lähteäkseen vapaalleen ja sähähtänyt: "Älä sekaannu mihinkään muuhun kuin mihin sinun täytyy." Vihellellen nuohoojamestari hoiti tehtävänsä ja luuli olevansa yksin suuressa talossa, jonka joka huoneessa oli kakluunit. Sitten hän seisahtui salongin kynnykselle. Samettisohvalla, kirjailtujen tyynyjen keskellä makoili itse talonrouva. Tämä oli kiskonut helmansa ylös ja roikotti toista jalkaansa sohvanreunan ulkopuolella ja toista nojasi helmikirjailtuun jalkarahiin. Rouva oli levittänyt reisiään, ja tällä oli kädet täynnä töitä, niin sanotusti, mutta ei tällä kertaa ompelutöiden tai muiden tavanomaisten, säätyläisten askareiden parissa.Mitä tämä oikein kuvitteli?Lue myös novellit Piano ja Pyykkipoika.-