Löysin naisen perimmäisestä nurkasta. Useista värikkäistä lyhdyistä huolimatta hän oli lähes täysin pimennossa. Hän nojasi kaiteeseen ja katseli järvelle, joka välkehti synkkänä suuren tiluksen edustalla."Juoksenteletko jokaisen tapaamasi naisen perässä heidät heti tavattuasi?" hän kysyi."Tapaatko sinä aina hakeutua omahyväisten miesten seuraan?" minä saivartelin.Kuulimme jonkun kulkevan terassin poikki. Hän vaikeni. Päästämättä irti käännyin ja tunnistin nopeasti kahden nuoren tarjoilijan siluetit. He tulivat lähemmäksi, ja pelkäsin hetken, että he tulisivat samaan nurkkaan kuin me. Sen sijaan he päätyivät aivan viereemme valtaisan pensaan taakse. Hento tuulenvire kuljetti tupakansavun suuntaamme. Nyt hän seisoi täysin liikkumatta. Hän vastasi kovakouraiseen puristeluuni syvin, keskittynein hengenvedoin. Keskustelu pensaiden takana hiljeni. Nuoretmiehet tumppasivat tupakkansa kaikessa hiljaisuudessa. Savu tunkeutui pensaan lävitse. He olisivat varmasti kuulleet meidät, jos nainen olisi päästänyt hiiskauksenkin.Hänen itsehillintänsä kiusoitteli minua.Saanko minä hänet?-