Matkallaan yliopistolle hän tuijotti ikkunasta unelmiinsa uppoutuneena ja ajatteli tyttöä, vaikka yrmeät lehdenselailijat ja salkkumiehet saivatkin junanvaunun tuntumaan häkkikanalaakin pahemmalta paikalta. Ja vaikka kankeiden bisneshemmojen happamat naamat kuinka yrittivät masentaa häntä, hän ei voinut olla hymyilemättä. Hänenhän tarvitsi vain sulkea silmänsä, ja tyttö seisoi hänen edessään. Kuin usvakerrosten takaa siintävä mystinen kaunotar, jota ympäröi unenomainen rakkauden aura. Hänen rakkautensa oli niin vahva, että hän tunsi voivansa ojentaa kätensä ja tarttua siihen.Tyttö odotti satamassa, kuten he olivat sopineetkin. Hän seisoi kaupungintalon edessä juuri siinä kohdassa, mihin ravustuslaivat kesäisin rahtasivat saaliinsa. Pojan katse nauliutui tyttöön. Tytön kauneus oli silmiinpistävää kaukaakin katsottuna, ja kun poika pääsi lähemmäs, yksityiskohdat erottuivat koko ajan paremmin.Oliko tässä hänen unelmiensa nainen?Lue myös Polvillesi.-