Meri on kirkas. Aurinko kimaltelee vedessä ja välkkyy kauempana niemessä, jonka metsän voi juuri ja juuri havaita toiselta puolelta vettä. Ulkona taitaa olla lämmin. Kesän hellä syleily on ulottumattomissani siihen saakka, kunnes pyöräilen töistä kotiin. Ehkä sää pysyy lämpimänä sunnuntaihin asti, jolloin ehdin mennä rannalle.Varttia myöhemmin huomaan hahmon ilmestyvän näkökenttääni. Pitkä nainen lähestyy ovea, ja naisen astuessa sisään ja tervehtiessä ovella kilisee korkealta. Olen nähnyt hänet ennenkin. Aiemmin hänen mukanaan oli pieni poika lastenrattaissa. Naisen pitkät vaaleat hiukset on letitetty olkapäille. Suuret kukat monissa eri väreissä somistavat hänen leninkiään, joka myötäilee vartaloa lonkkien kohdalta. "Van Gogh", ajattelen. Nainen laskee katseensa ja tutkii kalatiskin valikoimaa keskittyneesti.Tämän naisen haluan saada. Haluan nauttia hänestä niin kauan kuin mahdollista, mutta menetän ohjausvaltani heti, kun hänen reitensä osuvat omiani vasten.Mitä oikein mahtaa tapahtua?Lue myös Pensasaidan toisella puolen.-