Lasken nopeasti käsivarteni molemmille käsinojille ja nojaan taaksepäin. Tökkään tyttöä käsivarteen ja tarjoan makeisia tehdäkseni tuttavuutta ja pyytääkseni vielä kerran anteeksi, mutta tällä kertaa hän näyttää aavistuksen nyrpeältä. Hän kuitenkin hymyilee vastatessaan kieltävästi. No, ei sitten. Mutta ilta on vasta aluillaan... kuten elokuvakin. Huomaan, että hän asettaa käsivartensa lähelle omaani, lähes painautuu sitä vasten. Ehkä hän on hieman ärtynyt siitä, että minä vien niin paljon tilaa, mutta en silti aio kiusallanikaan siirtää kättäni. Ei, haluan nähdä, mitä hän tekee, joten päätän odottaa ja katsoa. Uskaltaudun tarjoamaan karkkipussia hänelle vielä kerran, ja tällä kertaa hän ottaa kuin ottaakin palan suklaata. Onko hän jo vähän heltynyt?Minä en enää osaa keskittyä elokuvaan, mutta hän tuijottaa valkokangasta erittäin kiinnostuneen näköisenä. Hipaisen hänen kättään tarjotessani lisää suklaata. Se on pehmeä, lämmin. Hänen kätensä siis! Se herättää kiinnostukseni uudelleen; haluan tietää enemmän, tutustua tyttöön paremmin. Mitä tekisin? Lue myös Aurinkoisessa metsässä.-