Inkeri ja Rinkeli ovat keijukaissiskokset, joille aina sattuu ja tapahtuu, koska - noh- kerkeäville keijukaisille nyt vain sattuu ja tapahtuu keskimääräistä ja keskivertoa keijukaista enemmän. On talvi, oikea sellainen talven satumaa, millainen talven satukirjojen mukaan pitää ollakin. Joka puolella kimaltelee ja kilisee ja kuura pöllyää. Pakkanen paukkuu ja villasukat kastuvat, koska joku ei uskonut, vaan jonkun piti ehdoin tahdoin mennä läträämään lähdeojan heikoille jäille... Inkeri ja Rinkeli löytävät eksyneen ja pelästyksissään nyyhkyttävän pöllönpoikasen, Riepun. Riepu on eksynyt vanhemmistaan ja ajautunut viimatuulen viemänä aivan väärään paikkaan, vanhoille kotikonnuilleen. Tomerat keijukaissiskokset ottavat Riepun siipiensä suojiin, ihan kirjaimellisestikin, ja niin alkaa seikkailu keskellä talven lumoa. Tosin ensin on selvitettävä, missä onkaan tienviitan neuvoma "1,4 km tuohon suuntaan"... Hukkametsä vilisee ystäviä ja vihollisia, mutta keneen lopulta voikaan luottaa? Mitä tarkoittaa, kun ilmeisin ei olekaan sitä, miksi sitä luullaan? Ja missä on maailman tappi? Pippurin pisin paikka? Entä kammeli? Mikä ihme se on? Huh, onneksi välillä voi hörpätä kulauksen kuumaa karkkitulivuorenpurkauskaakaota...