Ihmisen tietämyksen maisemassa tieteen ja filosofian väliset rajat ovat yhä läpäisevämpiä, mikä synnyttää odottamattomia vuoropuheluja näennäisesti kaukana toisistaan olevien maailmojen välillä. Tässä kirjassa pyrimme tutkimaan itämaisten filosofioiden, erityisesti buddhalaisuuden, ja kvanttifysiikan nykyaikaisten löydösten kiehtovaa risteyskohtaa. Tavoite on selkeä: hahmotella, miten buddhalaisuuden kaltaisten perinteiden vuosituhansia vanhat oivallukset voivat valottaa kvanttiteorioita ja herättää syvällisiä kysymyksiä todellisuuden, havaitsemisen ja itse olemassaolon luonteesta.

Tämä kirja on buddhalaisuuteen, hindulaisuuteen ja taolaisuuteen keskittyvän trilogian ensimmäinen osa. Käsiteltävät aiheet korostavat yhtäläisyyksiä näiden ajatusjärjestelmien ja kvanttifysiikan perusperiaatteiden välillä. Yhtäläisyydet ovat hämmästyttäviä.

Buddhalaisuudessa katoavaisuuden käsite on keskeinen. Kaikki olemassa oleva muuttuu jatkuvasti, mikään ei ole staattista. Vastaavasti kvanttifysiikka opettaa meille, että subatomisella tasolla hiukkaset eivät ole olemassa määrätyissä tiloissa, vaan pikemminkin todennäköisissä tiloissa. Esimerkiksi kuuluisa aalto-hiukkasdualismi viittaa siihen, että hiukkaset voivat käyttäytyä myös aaltoina, mikä haastaa perinteisen käsityksemme fysikaalisesta aineesta.

Riippuvuusperiaatteessa korostetaan sitä, miten kukin ilmiö on yhteydessä kaikkiin muihin ilmiöihin. Kvanttifysiikassa kvanttikietoutumisen ilmiö havainnollistaa tällaista hiukkasten välisten suhteiden verkostoa. Kun kaksi hiukkasta on kietoutunut toisiinsa, toisen hiukkasen tilan muutos vaikuttaa välittömästi toiseen hiukkaseen, jopa suurten etäisyyksien päässä, ja näin syntyy yhteys, joka ylittää aika-avaruusrajat.

Tärkeä osa on omistettu ego illuusiolle (Anatta): Buddhalaisuus opettaa, että tunne erillisestä minästä on illuusio. Kvanttifysiikan mukaan todellisuuskäsityksemme on yhtä lailla harhaa. Monet tieteelliset löydöt paljastavat, että havaintomme muuttaa havaittua todellisuutta. Esimerkiksi kuuluisa kaksoisrakokokemus osoittaa, miten pelkkä kvanttihiukkasten havainnointi muuttaa niiden käyttäytymistä.

Mitä tulee meditaatioon ja tarkkaavaisuuteen, buddhalaisten meditaatioharjoitusten tiedetään edistävän pohdiskelevaa näkemystä todellisuudesta, jolloin harjoittajat voivat seurata polkuja, jotka menevät asioiden ulkonäön taakse. Nykyaikaiset tiedemiehet, kuten fyysikko David Bohm, ovat esittäneet, että se, mitä me näemme "todellisuutena", saattaa olla vain pinnallinen kuva syvemmästä järjestyksestä, joka on samanlainen kuin meditaation avulla saavutetut tietoisuuden tilat.

Näiden yhteyksien havainnollistamiseksi on hyödyllistä mainita fyysikko Niels Bohrin ja buddhalaisen filosofin Daisetsu Teitarō Suzukin välinen vuoropuhelu. Bohr, jota pidetään yhtenä kvanttifysiikan isistä, löysi yllättävää vastakaikua itämaisista käsitteistä. Eräässä kuuluisassa sitaatissaan hän sanoi:

"Fysiikka ei ole todellisuuden kuvaus, vaan ajattelumme rakennelma."

Tämä muistuttaa buddhalaista näkemystä, jonka mukaan havainto on mielemme heijastus.

Toinen merkittävä todistus tulee fyysikko Fritjof Capralta, jonka kirjassa "The Tao of Physics" tarkastellaan nykyaikaisen fysiikan ja itämaisten filosofioiden, kuten buddhalaisuuden ja taolaisuuden, yhtäläisyyksiä. Capra ehdottaa, että kvanttitodellisuus antaa tulkinnan, jonka mukaan materia ei ole kokoelma kiinteitä esineitä vaan energiakenttä, mikä on täydellisessä sopusoinnussa buddhalaisen ajatuksen kanssa katoavaisuudesta.

Tässä ensimmäisessä niteessä olemme jäljittäneet buddhalaisuuden ja kvanttifysiikan välisen syvällisen ja transformatiivisen yhteyden ääriviivoja. Näiden suhteiden tutkiminen...