1900-luvun fysiikan ja filosofian yleiskuvassa David Bohm nousee esiin johtavana hahmona, joka kykenee ylittämään tieteen ja henkisyyden rajat. Hänen ajatuksensa implisiittisestä järjestyksestä ja holografiasta eivät vaikuttaneet ainoastaan kvanttifysiikan alaan vaan avasivat myös uusia väyliä nykyajan filosofiselle ajattelulle.

Bohm syntyi vuonna 1917 Wilkes-Barressa, Pennsylvaniassa, juutalaista alkuperää olevaan perheeseen. Maailmanlaajuisten konfliktien ja poliittisen myllerryksen leimaamalla aikakaudella - ajatelkaa suurta lamaa ja toista maailmansotaa - nuori Bohm kehittyi kyltymättömäksi uteliaisuudeksi ympäröivää maailmaa kohtaan. Hän väitteli tohtoriksi Robert Oppenheimerin johdolla Berkeleyn yliopistossa.

Kvanttifysiikan tieteellinen vallankumous 1930- ja 1940-luvuilla synnytti teorioita, jotka kyseenalaistivat ihmisen intuition. Kun monet fyysikot kuitenkin keskittyivät monimutkaisiin matemaattisiin rakenteisiin, Bohm keskittyi yksinkertaiseen mutta syvälliseen ajatukseen: "implisiittiseen järjestykseen". Toisin kuin "eksplisiittinen järjestys", joka edustaa ilmeistä, havaittavaa todellisuutta, implisiittinen järjestys viittaa todellisuuden syvemmälle tasolle, eräänlaiseen taustalla olevaan järjestykseen, joka yhdistää kaiken olemassa olevan.

Tämä ajatus on samankaltainen kuin muinaiset filosofisissa ja hengellisissä perinteissä, kuten taolaisuudessa Taossa tai hindulaisuudessa Advaita Vedantassa, ja se viittaa eräänlaiseen perustavanlaatuiseen ykseyteen kaikkien asioiden välillä. Bohm väitti, että käsityksemme todellisuudesta on rajallinen ja että tieteen tulisi pyrkiä tutkimaan piilossa olevia ulottuvuuksia, jotta universumista saataisiin täydellisempi käsitys.

Bohm ei vain laatinut tieteellisiä teorioita, vaan hänen halunsa avoimeen ja vilpittömään vuoropuheluun johti hänet yhteistyöhön esimerkiksi filosofi Jiddu Krishnamurtin kanssa, jonka kanssa hän kävi pitkän ja hedelmällisen älyllisen keskustelun.

Yksi Bohmin mieleenpainuvimmista lauseista on edelleen:

"Näkemyksemme maailmasta häiriintyy asioiden sekä meidän ja havaitsemiemme asioiden välisestä hajanaisuudesta".

Tämä lausunto tiivistää täydellisesti hänen vakaumuksensa siitä, että todellisuuden todellinen ymmärtäminen edellyttää kokonaisvaltaista ja holistista lähestymistapaa.

Vaikka Bohmin juuret olivat syvällä tieteessä, hänen näkemyksensä ulottui kauas laboratorion rajojen ulkopuolelle. Yhdessä hänen kuuluisimmista teoksistaan, "The Wholeness and the Implicate Order" (Kokonaisuus ja implikatiivinen järjestys), joka julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1980, Bohm esitti ajatuksiaan implikatiivisesta järjestyksestä ja todellisuuden luonteesta. Kirjassa hän kirjoittaa:

"Hologrammi on esimerkki siitä, miten jokainen osa sisältää kokonaisuuden. Jokainen tieto sisältyy jokaiseen osaan, ja osat ovat riippuvaisia toisistaan".

David Bohmin elämä ja työ kutsuvat meitä tutkimaan fysiikan lakien lisäksi myös syvempiä yhteyksiä tieteen, filosofian ja henkisyyden välillä.

Hänen inhimillisen matkansa "epigrafiset" määritelmät voitaisiin tiivistää näihin termeihin:

Rajoja ylittävä ajattelija: Bohm tutki sitä, mikä oli tieteen hyväksyttyjen rajojen ulkopuolella, ja eteni filosofian ja metafysiikan alueelle.

Kokonaisuuden fyysikko: Hän uskoi kokonaisvaltaiseen näkemykseen maailmankaikkeudesta, jossa kaikki on yhteydessä toisiinsa, kuten hänen implisiittisen järjestyksen teoriassaan ilmaistiin.

Tieteen kapinallinen: Hänen ajatuksensa, jotka olivat usein ristiriidassa aikansa vallitsevan ajattelutavan kanssa, heijastivat itsenäistä ja innovatiivista henkeä.

Perimmäisen ykseyden etsijä: Bohm pyrki löytämään...