Materialismin kosminen virhe, joka juurtuu klassiseen tieteeseen, piilee dogmaattisessa ylpeydessä, jonka se paljastaa väittäessään, että todellisuus koostuu yksinomaan aineesta ja että kaikki ilmiöt voidaan selittää fysikaalisilla laeilla. Tällä tavalla materialismi jättää huomioimatta inhimillisen kokemuksen ja itse todellisuuden monimutkaiset puolet. Hänen rajoittava näkemyksensä laiminlyö immateriaalisen aspektin ja subjektiivisen kokemuksen roolin filosofisella alalla ja luo näin osittaisen ja rajallisen kuvan ympärillämme olevasta kosmoksesta.

Yksi materialismin päärajoituksista on riittävien työkalujen puute selittää hienovaraisia ja monimutkaisia ilmiöitä, kuten tietoisuutta, esteettistä kokemusta ja ihmisen olemassaolon merkitystä. Näitä ihmisen aineettomia puolia ei voida yksinkertaisesti pelkistää aivojen sähköisiin prosesseihin tai kemiallisiin reaktioihin, koska ne merkitsevät vuorovaikutusta fyysisen ja metafyysisen ulottuvuuden välillä.

Lisäksi materialistinen visio kohtaa ylitsepääsemättömiä rajoja käsitellessään maailmankaikkeuden osia, kuten elämän syntyä, vapaata tahtoa ja olemassaolon syvällistä tarkoitusta.

Onneksi kvanttifysiikan tulo on johtanut löytöihin, jotka haastavat tämän redukcionistisen näkemyksen. Todellisuuden kvanttiluonne ja Heisenbergin epävarmuusperiaate korostavat havainnoijan tärkeyttä ja tarvetta uudella tavalla ajatella itse ainetta.

Kuluneen vuosisadan aikana kvanttifysiikka on voimakkaasti kumonnut materialistisen paradigman ja ravistellut tapamme tulkita maailmaa. Tämän käännekohdan analyysi näyttää vallitsevan hämmennyksestä ja katumuksesta, koska se paljasti historialliselle materialismille ominaiset sisäiset virheet ja tieteellisen perusteettomuuden. Nykyään uusi tieteellinen tieto mahdollistaa sen, että voimme kirjoittaa uudelleen varmumuksemme käsikirjoituksen kosmoksen tietämyksen ja ymmärtämisen kannalta.

Kvanttikentän löytöjen väistämätön voima on heikentänyt voimakkaasti materialismin käsitteellisiä tukikohtia. Uusi tieteellinen paradigma vahvistaa, että kaikki, mitä pidimme vankana ja hyökkäämättömänä, on itse asiassa osoittautunut hauraaksi ja läpäiseväksi. Todellinen maailma on äärettömän hienovaraisempi ja monimutkaisempi kuin kuvittelimme.

Analysoimalla menneisyyttä materialismin historialliset epäonnistumiset tulevat esiin. Kvanttifysiikan paljastukset ovat murentaneet teoreettiset perustat, joille materialistinen visio perustui. Hienovaraisella ironialla 1900-luvun fysiikka on paljastanut naiivisuuden ja hätäiset ja julkeat olettamukset, joihin tieteellinen ajattelu oli takertunut vuosisatojen ajan.

Materialismin tieteellinen perusteettomuus pakottaa meidät arvioimaan uudelleen käsityksemme realismista ja determinismistä. Materialistinen olettamus maailman täydellisestä ja lopullisesta ymmärtämisestä hajoaa ilmaan ja avaa tien nöyremmälle ja avoimemmalle näkemykselle, joka on tietoinen sen rajoituksista.

Voimme harkita lempeästi erään kuuluisan tiedemiehen lausuntoa, joka sanoi vuonna 1900: "Fysiikassa ei ole enää mitään uutta löydettävää."

Samalla kun tieteellisessä ympäristössä vallitsee uusi käsitteellinen suuntaus, syntyy näkökulmia ja haasteita. Meidät on kutsuttu yhdistämään tietoa, määrittelemään uudelleen mielen ja aineen väliset rajat ja omaksumaan monimutkaisempi ja kattavampi näkemys kosmoksesta.

Kvanttifysiikalla on lähtemätön rooli, joka pakottaa materialismin nielemään ideat, jotka se itse on aina halveksivasti hylännyt. Viime vuosikymmeninä yhä selvemmin esiin tulee materialistisen teesin vanhentuminen.

Lopulta kvanttifysiikka paljastaa yllätyksiä ja ristiriitaisuuksia, jotka haastavat materialismin perusteet....