Vuonna 1530 kuuluisa veronelainen humanisti ja tiedemies Gi-rolamo Fracastoro julkaisi yhden tunnetuimmista teoksistaan, joka tukee "seminaria" -teoriaa, hyvin pieniä eläviä elimiä, jotka osallistuvat yleismaailmalliseen itsensä luomisen ja itsensä tuhoamisen prosessiin. Fracastoron mukaan kaikki tapahtuu spontaanin synnyn ja leviämisen prosessin mukaisesti ei-paikassa, maailman sielussa. Siksi Fracastoro yhdistää patogeenien tieteellisen käsitteen filosofiseen käsitteeseen globaalisti toisiinsa yhteydessä olevasta kosmoksesta, jossa tapahtumat elävät rinnakkain "sympathia rerum" -sidoksen, aineellisten asioiden ja niiden intiimin olemuksen välisen mystisen vetovoiman mukaisesti.

Yllättäen viisi vuosisataa myöhemmin kvanttifysiikka ehdottaa tieteelliseltä pohjalta käsitettä universumista, jossa jokainen hiukkanen on yhteydessä kaikkiin muihin sidoksella, joka ylittää kaikki klassisen fysiikan lait. Tässä yhteydessä kaikki asiat yhtyvät suureen kosmisen synkronisuuden suunnitelmaan. Onko mahdollista sijoittaa jokainen esine ja jokainen tapahtuma ennalta määrättyyn piirustukseen? Se on varmasti mahdollista synkronistisessa lähestymistavassa. Synkronisuus, joka alkaa Carl Jungin alkuperäisestä ajatuksesta, jäljittää evoluutioprojektin linjoja, jotka seuraavat ihmiskuntaa kohti itsetietoisuuden maksimitasoa. Tällä tiellä jokainen synkroninen tapahtuma, kuten viimeisten vuosikymmenien aikana levinnyt epidemiasarja, jättää satunnaisuuden rajat ja saa selkeästi määritellyn merkityksen ihmislajin ja jokaisen elävän olennon historiassa. Synkronisuudet kulkevat läpi meidän jokaisen elämän vahvistaakseen, että mikään ei ole osa sattumaa, vaan kaikki syntyy käsittämättömästä todennäköisyyksien verkosta.