Irmalla ei ole muuta omaa kuin lapsi. Huone on toisten nurkissa ja valmiiksi kalustettu. Lapsen isä lähti aikoja sitten ja jätti jälkeensä loppumattoman kaipauksen. Viikot kuluvat vanhuksia hoitaen. Päivä päivältä Irman mieli vajoaa syvemmälle ja syvemmälle mustuuteen. Hän ei pääse yli pettymyksestä elämää kohtaan – hän oli odottanut jotakin aivan toisenlaista. Vaan mitä hän voi enää tehdä? Voiko elämän suuntaa enää muuttaa? "Irma" on raadollinen romaani masennuksesta ja rakkauden kaipuusta.-