Syntymäpäiväni eteni upeissa merkeissä. Suurin, ikälukuni mukaisin numeroin koristellut kortit, ystävien ja perheen antamat lahjat sekä makoisa kermakakku olivat parhaimmat mahdolliset. Minä nautin juhlista, hymyilin ja nauroin, mutta koko ajan tiesin, että lahjoista parhain oli vasta tulossa. Heti kun viimeinenkin vieras oli lähtenyt pois, säntäsin makuuhuoneeseen ja vaihdoin asuni iltaa varten. Siihen kuuluivat valkoiset, puuvillaiset pikkuhousut, vekkihame sekä valkoinen puuvillapaita, jonka napit ulottuivat kaulaan saakka solmiota varten. Jalkaani puin mustat kengät, joissa oli nilkkaremmit, sekä valkoiset polvisukat kruunaamaan asukokonaisuuteni. Vedin jakaukseni keskelle hiuksiani, jotka solmin saparoille kirkkaansinisillä silkkinauhoilla. Sitten laitoin värinän päälle matkapuhelimestani, sujautin sen pikkuhousuihini ja riensin takaisin alakertaan."Oletko valmis koulupäivään, rakas?"Nyökyttelin niin innokkaasti, että mieheni naurahti. "Mennään sitten autoon, ettemme myöhästy. Emmehän me halua myöhästyä, vai?"Lue myös Maantietä matkaten.-